Hiihtoloma etelässä
23.2.2021Meillä muuttui hiihtolomasuunnitelmat viime viikolla. Tarkoitus oli suunnata omalle mökille Vierumäelle ja siellä käydä laskemassa ja hiihtämässä, mutta koronakurjimus heittäytyi tielle. Mieheni nimittäin altistui töissään reilu viikko sitten ja on vielä perjantaihin asti koronakaranteenissa. Hänellä ei ole ilmennyt oireita, mutta koska altistus oli heidän työpaikallaan sen verran laaja kannustettiin käymään testissä, jotta voidaan löytää myös mahdolliset oireettomat kantajat. Mieheni testi oli negatiivinen viisi päivää tartunnasta, joten näyttäisi siltä, että tällä kertaa väistettiin virus. Oireita ei ole tähänkään asti ilmennyt. Tosin tämän vuoden aikana on hiljalleen hiipinyt rinnalle tunne (viimeistään brittimuunnoksen jyllätessä), että me kaikki tulemme varmaan vielä jossain muodossa sairastamaan koronan. Toivon vain, että rokotukset saataisiin niin hyvälle mallille, että riskiryhmät saataisiin suojattua nopeasti.
Minulla oli suuri haave päästä tänä vuonna koko perheen kesken Lappiin laskettelmaan. Olen tänä talvena aktiivisesti opettanut poikiani laskettelemaan meidän lähimäessä ja nyt on pienin 4-vuotiaskin sen verran osaava laskija, että unelma perheen rinnelomasta on enemmän kuin mahdollinen. Olen itse varttunut samaisen mäen juurella ja tykännyt pikkutytöstä asti lasketella. Nuoruudessa lasketeltiin perheen kanssa paljon ja vietettiin monia lomia Rukalla ja Levillä. En kuitenkaan viimeiseen 16 vuoteen ole ollut paljoa mäessä, sillä mieheni työsopimukset ammattijalkapalloilijana ovat kieltäneet häneltä mm. laskettelun ja lautailun. Liian riskialtista. Myös viimeisen yhdeksän vuoden ajan olen itse ollut joko raskaana ja pojat ovat olleet sen verran pieniä, että laskettelu ei ole ollut mahdollista tai ajankohtaista. Nyt kuitenkin viimein on koittanut aika, että miehenikin voi laskea ja pikäaikainen unelmani perheen lasketteluhetkistä on toteutunut. Aivan mahtava koko perheen harrastus. Olen nauttinut siitä suuresti – kuten IG-tarinoistani olette saattaneet huomata.
Erityisesti näin korona-aikana laskettelu on ollut meidän perheelle iso henkireikä. Tunnit kuluvat kuin siivillä ulkoilmassa kun kaikki pojat aivan into piukeana treenavat laskutaitojaan. Ollaan oltu tänä talvena mäessä niin paljon, että pojat ovat ottaneet huimia edistysaskeleita lyhyessä ajassa. Laskettelu on siitäkin kiva laji, että sen oppii suhteellisen nopeasti kun vaan hetken tekee tarpeeksi toistoja. Kaksi vanhinta aloittivat vuoden alussa paikallisessa laskettelukoulussa, mutta peruslaskutreeni alkoi mennä jo niin hyvin, että molemmat siirtyivät ratalaskutunneille ja freestyleen. Itsekin pienenä tyttönä pidin erityisesti pujottelusta sekä kaikista mahdollisista kumpareista ja metsäreiteistä, joten ymmärrän vauhdin hurman, vaikka vatsasta välillä ottaakin kun pojat temppuilevat hyppyreissä. Korona-aikana laskettelu on ollut myös suhteellisen turvallinen harrastus. Ollaan ulkoilmassa ja muut ihmiset pitävät suksen tai laudan mittaisen välin automaattisesti.
Olen haaveillut laskettelulomasta Lappiin jo pitkään, mutta vielä tänä vuonna se ei näytä onnistuvan. Miehelläni oli töidensä takia tänä vuonna vain hiihtolomaviikko vapaana – meillä kun jalkapallokausi määrää lomat eikä niitä voi anoa. Unelmoin kovasti matkasta Lappiin, mutta pahentuneen koronatilanteen takia emme tohtineet sinne suunnata. Ja älkäähän ymmärtäkö väärin – en mitenkään tuomitse Lappiin menijöitä. Lapin matkailun voi tehdä vastuullisesti. Sinne voi esim. ajaa omalla autolla omassa porukassa, tehdä ruoat omassa mökissään, minimoida kauppareissut sekä käydä ulkoilmassa laskemassa, missä voi pitää helposti kahden suksen mitan etäisyyden. Kulunut vuosi on ollut kaikille uuvuttava tavalla tai toisella. Ymmärrän enemmän kuin hyvin, että jokainen meistä kaipaa jotain helpotusta tähän puuroon, että tätä korona-arkea jaksaisi vielä hetken pidempään.
Mutta, mieheni koronakaranteenin takia me vietämme tämän hiihtoloman täällä ja unelmoin, että ehkä ensi vuonna pääsisimme perheen kanssa Lapin henkeäsalpaavan kauniisiin maisemiin laskemaan. Tämä hiihtolomaviikko menee täällä etelässä töitä tehden ja ehkä suuntaamme viikonlopuksi isäni mökille Vierumäelle, jotta saisi edes vähän irtiottoa perus arjesta kun mieheni karanteeni on lusittu. Onneksi asumme täällä luonnonhelmassa ja lähialueilla riittää lapsille kivaa puuhaa. Vatsan pohjasta raikuvaa naurua on nostattanut esim kovat vauhdit Kauniaisten Gallträskin napakelkka, joka näkyy näissä kuvissa. Otan myös kiitollisena vastaan suosituksia etelän laskettelukeskuksista. Mitä sinä suosittelisit? Mietin, jos poikien kanssa tekisin jonkin päiväreissun jonnekin etelän hiihtokeskukseen kuten Vihtiin tai Messilään.