Konfliktit tuovat rauhaa
23.4.2021Löysin hiljattain ihan valtavan hyvän podcast-sarjan Yle Areenasta: Mielen jäljillä. Olen pidempään halunnut löytää psykologiaan painottuvan podin ja tämä on juuri sitä mitä kaipasin. Podia vetää loistava Susani Mahadura, joka osaa avata mielen pimeitäkin sopukoita avarakatseisesti ja puhua niistä inhimillisellä lämmöllä. Jaksoissa kuullaan monia mielenkiintoisia ja asiantuntevia vieraita, joilta Susani osaa kysyä juuri ne oikeat kysymykset. Jaksoja on ilmestynyt 15 kappaletta ja niissä käydään läpi monia aihealueita, mitä itse olen pidempään pohtinut. Podia kuunnellessa tuntuu, kuin joku osaisi järkeistää ja järjestää niitä omia pirstaleisia ajatuksen alkuja.
Moni jakso on herättänyt tunteen, että tästä minäkin haluan puhua. Erityisen voimakasta ymmärrystä ja samaistumista koin jaksossa “Miksi vihaamme?” Tunnin mittaisessa jaksossa toisena vierailijana oli sovittelija Miriam Attias. Hän sanoi jaksossa näin:
“Rauha on taito käydä hankalia keskusteluja. Rauha on sarja hyvin käsiteltyjä konflikteja. Konfliktit ovat aina todella hyviä paikkoja oppia, jos ne vain käsitellään rakentavasti. Jos me ajattelemme, että rauha on konfliktin poissaoloa, me ehkä lakaisemme jotain maton alle – ja se ei ole millään tavalla kestävää”.
Allekirjoitan tämän vahvasti ja olen monesti miettinyt tätä asiaa niin pari- kuin ystäväsuhteiden näkökulmasta. Minusta suhde todella alkaa syventyä vasta, kun on käyty läpi yhdessä jonkinlainen isompi konflikti. Konfliktin hetkellä sitä näkee onko toisella halu ymmärtää toista ja rakentaa jotain kestävää. Koska elämään kuuluu ristiriidat ja vaikeat tunteet. Yksi tärkeimpiä asioita onkin osata käsitellä niitä vaikeitakin tunteita. Ei lakaista niitä maton alle, milloin kumpuraisella matolla alkaa jossain kohti olla vaikeaa seistä.
Olen usein miettinyt mitkä ovat ne asiat, mitkä tekevät minusta niin kovin onnellisen ja tyytyväisen parisuhteeseeni, vaikka olemme olleet yhdessä hyvät 16 vuotta. Siihen toki vaikuttaa todella moni asia, mutta yksi asia ehdottomasti on se, ettemme pelkää käydä vaikeita keskusteluja. Kissa nostetaan aina pöydälle heti. Yhtä tärkeää on osata käsitellä sitä omaa vaikeaa tunnetta. Omaa vihaa ei saisi vain oikeuttaa ajatellen, että “ärsyttää koska tuo tekee noin”. Aina pitäisi tutkiskella itseään rohkeasti ja miettiä mistä se oma vaikea tunne kumpuaa. Vaikeatkin keskustelut on hyvä aloittaa sanomalla, että “Minusta tuntuu tältä kun toimit näin” sen sijaan vain, että syyttäisi toista “väärästä” toimintatavasta. Rauha on sitä, että ihmisten tarpeet on otettu huomioon ja niihin on pyritty saamaan ratkaisu. Minä olen äärimmäisen herkkä huomauttamaan pienistäkin asioista, mutta pyrin (paino sanalla pyrin) tekemään sen rakentavasti.
En myöskään näe konflikteja mitenkään pahana asiana. Kuten Miriam Attiaskin sanoi: ne ovat todella hyviä paikkoja oppia, jos ne vain käsittelee rakentavasti. Elän paljon mieluummin arejssa, jossa on pieniä sähikäisiä siellä täällä sen sijaan, että energiaa piiloteltaisiin pinnan alla niin pitkään, että jonain päivänä räjähtää atomipommi. Minulle arjen rauhaa on se, että elämän kaikki tunteet ovat sallittuja. Niin hyvät kuin huonot. Niitä vain pitää osata käsitellä. Siksi blogissanikin ja oman sosiaalisen median kanavissa ei juuri ole koskaan tilanteita, missä en julkaisisi “ilkeitä” viestejä. Toki joskus sekaan mahtuu täysiä asiattomuuksia, mutta niistäkin voi selkä suorassa asiallisesti huomauttaa, miksi viestin muotoilu oli toista loukkaava. Haluan käydä keskustelua ja tarpeen tulleen myös tehdä sitä itsereflektointia. Uskon myös, että jos minä vain blokkaisin tällaisen keskustelun omista kanavistani, se siirtyisi jollekin toiselle alustalle, missä itse en enää voisi perustella omaa kantaani ja päästä myös lähemmäksi sen toisen näkökulmaa. Konfliktit ovat kohtia, missä me kaikki kasvamme.
Kyseisessä jaksossa on myös todella mielenkiintoista keskustelua vihan käytöstä politikoinnin työkaluna. Kuinka yhteiskunnan rakenteet tukevat polarisointia? Miten viha on myös hyödyllinen tunne? Erittäin suuri kuuntelusuositus.
Linkki: Mielen jälijillä
Miriam Attiaksen sanoin: Kuunteleminen on radikaalia.
Menee samaan kategoriaan vanhan postaukseni kanssa: Yritä aina ymmärtää.
Kuvituksena snapshotit eiliseltä kauniilta kevätpäivältä Helsingissä kun tuntui siltä, että tässä mennään taas kohti valoisampaa ja vapaampaa huomista.