Futiskesä
9.7.2018Meidän perheessä on seurattu kesän arvokisoja innolla ja suurella intensiteetillä. Minäkin olen joitakin otteluita katsonut mielenkiinnolla. Reilusti yli kymmenen vuotta pelejä sivusta seuranneena on itsekin alkanut kummasti lajia ja sen hienouksia rakastaa. Näissä kisoissa olen kannustanut kolmea joukkuetta. Rakasta naapurimaata Ruotsia, jossa pelaa vielä muutamia vanhoja kavereita. Islantia, koska ovathan tuon pienen pohjoismaan kannattajat vain kertakaikkisen vaikuttavia. Sekä tietysti vielä Ranskaa, koska serkkujen kotimaata kannustetaan mekin. Lennämme sinne pian perhelomalle ja tunnelma paikan päällä on erityisen hyvä jos he ovat vielä kisoissa mukana. Suuri toive on, että joskus vielä saisimme kannustaa kisoissa kotimaatamme Suomea.
Tänään alkoi Helsingissä yksi maailman suurimmista juniorijalkapalloturnauksista, Helsinki Cup, missä Suomen tulevaisuuden toivot kohtaavat toisiaan vihreillä pelinurmilla. Vuosittain turnaukseen ottaa osaa yli 20 000 pelaajaa jopa yli kahdestakymmenestä maasta. Tämä vuosi oli meille erityinen, sillä tämä on esikoisemme ensimmäinen Hesa Cup. Kyseinen turnaus on monen junnufutarin vuoden kohokohta. Myös minun miehelläni on turnauksesta valtavan paljon lämpimiä muistoja; kun hän oli 10 vuotta vanha, valittiin hänet koko turnauksen parhaaksi omassa ikäluokassaan. Pari kultaakin tuli omassa ikäluokassa vuosien saatossa voitettua. Nyt esikoisemme pääsi ensimmäistä kertaa joukkueensa kanssa ottamaan osaa tähän kansainvälistä fiilistä huokuvaan suurtapahtumaan – onhan osa joukkueista saapunut paikalle Brasiliasta asti. Futiksen ilo näkyi ja kuului tänään Helsingin monilla pallokentillä.
Mieheni ja hänen oma futis”isänsä” Antti Muurinen, kuka nosti hänet vuonna 2002 Suomen miesten maajoukkueeseen
Ensimmäinen pelipäivä takana ja kaksi vielä edessä. Voi että miten sitä äitinä nauttiikin oman lapsen innosta kentällä. Sydän suorastaan pakahtuu noita innoikkaita futareita ja heidän onnistumisiaan seuratessa. Nuorimmat joukkueet tässä turnauksessa ovat 2011 vuonna syntyneet. Esikoisemme on -12 syntynyt, mutta hän on pelannut vuotta vanhemmissa alusta asti ja joukkueen pojat ovat hänelle jo tärkeitä ystäviä ja luottopelikavereita. Niin kertakaikkisen ihana pieni joukkue. Erityisen onnekaita ollaan siinä, että joukkueen pojat eivät ainostaan tule erinomaisesti juttuun ja ole intohimoisia lajin harrastajia, vaan myös kaikki joukkueen vanhemmat ovat mitä ihanimpia ihmisiä. He ovat aktiivisesti lapsensa harrastuksessa mukana olevia vanhempia, keiden kanssa vietämme paljon aikaa. Kentän laidalla kannustaminen sujuu kuin siivillä poikia tsempaten sekä lasten viimeisimpiä metkuja vaihdellen ja naureskellen. Laidalla ei ohjata eikä neuvota, vaan aina kannustetaan iloisesti kaikkia tsemppaamalla. Vain valmentaja neuvoo jos on neuvottavaa. Sitä toivon kaikille pienille ja innokkaille pikkufutaajille – ilon kautta. Pelipäivät ovat kuin juhlapäiviä ja niitä on monilla nyt koko viikko edessä. Ihanaa Hesa Cup viikkoa ja onnistumisen hetkiä kaikille!