Soita mummolle -haaste

*Yhteistyössä SPRn kanssa*

Lähestyvän ystävänpäivän kunniaksi Suomen Punainen Risti haastoi muutaman bloggaajan pohtimaan lähimmäisen tärkeyttä sen monista eri näkökulmista. Koin tämän aiheen kovin liikuttavaksi ja puhuttelevaksi. Se herätti niin paljon ajatuksia, että minun oli melkoisen vaikea päättää vain yhtä aihetta, jota haluaisin kanssanne pohtia. SPR kokosi yhteen erilaisia haasteita, mitä he toivovat meidän välittävän eteenpäin myös teille. Pienen pähkäilyn jälkeen omat silmiin kiirivät kyyneleet ja pakottava ikävä sai minut valitsemaan seuraavan haasteen: Soita Mummolle

Blogiani pidempään seuranneet varmastikin muistavat postauksia isovanhemmistani, jotka olivat minulle sanoinkuvailemattoman tärkeitä. He ovat suurisydämisimmät ihmiset, keitä olen koskaan tuntenut. Rakkautta riitti loputtomiin, eikä sitä säästelty. Syntymästäni asti vietin heidän kanssaan valtavasti aikaa, mikä jatkui pitkälle aikuisikään asti. Siihen saakka, kunnes jouduin raskain sydämin heidän hyvästelemään. Muisteluvideo isovanhemmistani ja kuvamateriaalia lapsuudestani on täällä blogissakin näkynyt.

Kiitos heidän, oma lapsuuteni oli äärimmäisen onnellinen. Ydinperheeni lisäksi minulla on aina ollut ympärillä serkkuja, tätejä, joiden kanssa on tehty paljon ja vietetty aikaa yhdessä. Omilla isovanhemmillani asia ei ollut näin. Kumpikaan ei tullut kovinkaan ruusuisista olosuhteista, minkä takia he yhdessä loivat aivan oman rakkauden imperiuminsa. Perhe oli aina tärkein ja se näkyi ja välittyi minullekin lapsenlapsena kaikessa. Kiitos heidän, minulla oli tämä kaikki tuki ja turva, mistä olen voinut etuoikeutettuna nauttia aina. Heidän rakentamansa suojapiriin vuoksi en ole koskaan joutunut kokemaan itseäni yksinäiseksi, mikä on mieletön lahja. Tämä ei ollut tilanne heidän lapsuudessaan. Upealla ja esimerkillisellä tavalla he loivat oman onnensa.

Melko nopeasti täysi-ikäiseksi tultuani, muutin aviomieheni (silloin oltiin vasta kihloissa) kanssa ulkomaille. Pitkistä etäisyyksistä huolimatta pidin edelleen isovanhempieni kanssa paljon yhteyttä. Aina Suomessa käydessäni, vaikka vain parinkin päivän visiitillä, minun oli aina päästävä tapaamaan heitä. Viimeistään muualla asuessani ymmärsin, että suurin ja tärkein asia elämässäni on rakkaat lähimmäiseni. Suuri pelkoni silloin oli, että en olisi lähellä, kun isovanhempieni aika koittaisi. Voin näin myöhemmin kyyneleet silmissä – mutta onnellisena todeta, että sain heidän viimeisillä hetkillään pitää molempia kädestä kiinni ja kuiskata heidän korvaansa, kuinka paljon heitä rakastan ja miten kiitollinen olen heille kaikesta.

Vaikka he ovat poistuneet keskuudestamme, ovat he edelleen mukana päivittäisessä elämässäni. Taisin rakkaalta isoisältäni periä innon valokuvaukseen ja elämän tietynlaiseen dokumentointiin. Minulla, siskoillani ja serkuillani on nimittäin hänen harrastuksensa ansiosta oikeastaan koko elämämme dokumentoitu videoin ja valokuvin. Olen kovin pahoillani siitä, etteivät he ehtineet nähdä lapsenlapsenlastansa. Tästä huolimatta he ovat läsnä poikani jokapäiväisessä elämässä. Lastenhuoneen videonauhurissa pyörii muutama VHS-kasetti, jotka on nauhoitettu täyteen Walt Disney-piirrettyjä, joiden päälle isoisämme dubbasi oman äänensä. Nyt pieni poikani voi kuunnella hänen imitaatioitaan Nalle Puhista, Nasusta ja Tiikeristä. Ja niin kuuntelee äitikin, onnellinen hymy kasvoillaan.

Lastenhuoneemme sivupöydällä komeilee myös isovanhempieni valokuva ja rakkauden seinämme kuvien seasta löytyy teksti, joka minulle kuvastaa isovanhempieni kyltymätöntä rakkautta toisiaan ja meitä kohtaan. Sanat ovat Kärleksvisan-laulusta, jonka koen sopivan ruotsinkieliselle isoisälleni ja heidän tarinalleen täydellisesti. Näiden sanojen suojissa haluan omien lapsienikin kasvavan. Haluan pitää omalta osaltani huolen, että isovanhempieni jättämä rakkauden imperiumi elää ja jatkaa kasvamistaan.

Tässä postauksessa halusin muistuttaa kaikkia lähimmäisen rakkauden tärkeydestä ja haikein mielin, haastaa teidät kaikki soittamaan rakkaille isovanhemmillenne ystävänpäivänä, jotta he eivät varmasti olisi yksin, vaikka elämä heidän jälkikasvullaan onkin arki kiireen täyteistä. Tämän lisäksi haastan teidät liittymään Punaisen Ristin jäseneksi, jotta ystävä ilahduttaisi häntäkin, jolle kukaan ei soita. Itse tekisin mitä vain, jotta voisin isovanhemmilleni vielä soittaa. Mutta toisen haasteen pystyn minäkin ottamaan vastaan, sillä haluan olla mukana varmistamassa, että kukaan ei jäisi yksin.

Punainen Risti tahtoo tällä rakkauden viikolla tuoda esiin heidän ystävätoimintaansa. Liittymällä jäseneksi takaat omasta puolestasi, ettei ketään jätetä yksin. Voit ottaa osaa heidän vapaaehtoistoimintaansa tai tukea tätä liittymällä jäseneksi jo tänään. Lisää vapaaehtoistoiminnasta ja jäsenyydestä voi käydä lukemassa täältä.

http://www.punainenristi.fi/jasen

Vaikka uusi ystävyys on suurin ilo ja palkinto itsessään, haluaa SPR kannustaa toimimaan nopeasti. Kaikki ennen toukokuun loppua jäseneksi liittyneet osallistuvat iPad Minin arvontaan.

Onnellista ja rakkauden täyteistä ystävänpäivänodotusta kaikille!