Surulliset jäähyväiset

Mietin ja pohdin syvästi, kirjoitanko tästä blogissani. Aihe on nimittäin kaikkea muuta, kuin kevyt ja hyväntuulinen. Koska blogissa on kuvia hänestä paljon vuosien saatossa näkynyt ja pelkästään jo niiden perusteella moni on häneen ihastunut, koin tarpeen tästä hyvin surullisesta asiasta tänne kirjoittaa, vaikka pääsääntöisesti pidänkin elämäni suurimmat ilot ja surut poissa blogista.

Hyvin raskain mielin ja todella syvän surun keskeltä joudun kertomaan, että hyvin – hyvin rakas poikakoirani Ben lähti keskuudestamme tämän viikon alussa. Perheemme shokki ja suru on sanoinkuvailematon. Ei tule koskaan olemaan tarpeeksi sanoja sille, miten rakas hän meille oli. Monille koira on koira. Koira on eläin. Mutta kun minulle hän oli niin paljon enemmän. Tätä surua on varmasti monen vaikea käsittää, mutta saman kokenut koiranomistaja voi varmasti yhtyä tähän tuskan ja ahdistuksen tunteeseen.

Upea Ben lähti hyvin äkillisesti ja meille järkyttävänä yllätyksenä. Koiranomistajana sitä tietää, että se päivä on väistämättä edessä, kun tästä rakkaasta perheenjäsenestä joutuu luopumaan. Tämän menetyksen kynnyksellä en voi muuta kuin todeta, että sen tuoma syvä suru on niin paljon raastavampi, kuin olin kyennyt edes kuvittelemaan. Hän oli erittäin rakas perheenjäsen, joka on ollut minun ja mieheni kanssa miltein niin pitkään, kun olemme yhdessä asuneet – eli lähes vuosikymmenen. Hän muutti kanssamme paikasta sekä maasta toiseen ja kulki aina mukanamme. Hän toi tuntemattomissa ja uusissa paikoissa minulle suurta turvallisuuden tunnetta ja rakkautta. Se, että 40-kiloinen sylikoiramme ei ole enää kanssamme, on minulle mahdotonta vielä käsittää.

Ben oli koira, joka valloitti kaikkien sydämen, jotka hänet vain sai tavata. Minulla on ollut muitakin koiria elämäni aikana ja Ben oli siitä poikkeuksellinen, että hänessä ei ollut ainuttakaaan huonoa puolta. Ei ainuttakaan. Hän oli kaikin puolin täydellinen koira, jonka lempeys, kiltteys, rauhallisuus ja älykkyys oli ihan omaa luokkaansa. Hän sai äärimmäisen usein täysin tuntemattomiltakin kiitosta siitä, miten hyväluonteinen ja hyvin käyttäytyvä koira hän oli. Ja kun tämä paketti tuli vielä pahamaineisen rotikan ulkokuoressa, oli sydämien sulaminen taattu. Ben rakasti kaikkia. Hän leikki ihailtavasti niin isojen, kuin pienten sekä uros- ja naaraskoirien kanssa. Ja jokainen vastaantuleva ihminenkin sai helposti osansa hänen rakkaudestaan. Riitti, että tuntematonkin loi häneen ystävällisen katseen niin hän oli tulossa luoksesi töpö heiluen niin, että koko peffa heittelehti verrattomasti puolelta toiselle. Vaarallista siitä hauvasta ei saanut tekemälläkään.

Viimeiset päivät ovat olleet todella vaikeita. Purskahtelen itkuun kauppahyllyjen välissä. Tuijottelen tyhjyyteen maitoa valitessani. Kuulen edelleen, kuinka hänen kaulapantansa kolahtaa lattiaan, kun hän asettuu nukkumaan lempipaikkaansa. Näen hänet iloisena oven takana vastassa, kun tulen kotiin. Katselen hänen tyhjää ruokakuppiaan, joka pitäisi korjata pois. En tahdo imuroida, koska haluan pitää viimeiset palaset hänestä kodissamme. Tuntuu siltä, kuin minusta olisi revitty irti iso pala lämpöä ja rakkautta.

Pidän kaikin voimin itseäni kasassa olessani pienen poikani edessä, joka ymmärtää, mutta ei kuitenkaan, että hänen paras kaverinsa on poissa. Surumme syvyys olisi hänelle liian pelottava, joten rauhallisesti, yksinkertaisesti ja mahdollisimman suorasti kerromme, että Ben on poissa. Hän on mennyt koirien taivaaseen, eikä ikävä kyllä tule takaisin, mutta ikävöimme häntä kovin. Instagramissa Strictly Styleä seuraavat ovatkin nähneet monia videoita heistä yhdessä leikkimässä. Heidän ystävyytensä oli jotain niin upeaa katseltavaa, mikä ehti tuoda meille suurta iloa ja onnea miltein kahden vuoden ajan. Kuinka syvältä se riipaiseekaan, kun aina ensimmäiseksi aamulla pieni poikani etsii parasta kaveriaan ja äiti joutuu jälleen kerran toteamaan olevansa kovin pahoillaan siitä, että Ben on poissa.

Suuri huoli on myös naaraskoirastamme Zarasta. Hän on ollut koko elämänsä Benin kanssa. Hän ei ole koskaan joutunut olemaan yksin, sillä hän saapui täydentämään pientä perhettämme vuosi Benin jälkeen. Yritämme kaikin keinoin häntä tukea ja rohkaista, jotta tämä vaikea tapahtuma olisi hänelle jokseenkin siedettävä. Vielä hän ei näytä tilannetta tajuavan, mutta tarkkailemme hänen olotilaansa jatkuvasti.

Lohdutusta minulle tuo se, että tiedän Benin saaneen hyvän elämän. Hän oli aina kanssamme. Hän on saanut nauttia lukemattomista metsälenkeistä Zaran kanssa. Suuresti nauttien hän on juoksennellut vapaana pitkin Hollannin ja Englannin kauniita peltoja ja metsiä. Hän sai valtavan määrän rakkautta ja huolenpitoa – ei vain minulta ja mieheltäni, mutta myös lukuisilta ystäviltä ja perheeltämme. Viime päivinä olen katsellut paljon kuvia ja videoita. Onnellisena saan todeta, että kaikissa videoissa Ben saa kuulla, kuinka hyvä poika hän on, samalla kun häntä rapsutellaan hänen suosikkikohdistaan. Ben tiesi, kuinka rakastettu ja tärkeä hän oli. Kiitos blogin ja kuvausharrastukseni, muistojen lisäksi minulla on rakkaasta tuhansia ja tuhansia kuviakin.

Suuren surumme keskellä haluan kiittää perhettä ja ystäviäni. Olemme saaneet korvaamattoman määrän tukea ja lohdutusta joukolta ystäviä, jotka kaikki tiesivät miten äärimmäisen tärkeä ja rakas Ben meille oli. Varmasti myös monet blogiani vähänkään pidempään seuranneet tietävät, että koiramme ovat erittäin iso osa päivittäistä elämäämme. Suurena kunnianosoituksena Beniä kohtaan, olen saanut jälleen huomata, että hän ei ole ollut merkityksellinen koira vain minulle ja miehelleni, mutta niin monelle muulle.

Kiitos niille kaikille läheisilleni, jotka ovat itkeneet pitkiä toveja kanssani puhelimessa, kasvotusten syleillen ja auttaneet minua käsittelemään tätä järkytystä. Ben oli heillekin hyvin rakas ja siksi olen saanut itkeä myös liikutuksen kyyneliä, kun monet ovat jakaneet mitä kauneimmat sanat ja ajatukset meidän mielettömästä haukusta. Tämä menetys on koskettanut heitäkin suuresti, mikä tuo minulle lohdutusta ja keventää surun taakkaa. Saattaa kuulostaa itsekkäälle, mutta minulle se merkitsee ihan suunnattomasti, että Ben oli niin upea koira, että hän elää niin monien sydämessä meidän lisäksemme.

Täten päätän tämän postauksen kiittäen kaikkia myötätunnosta ja korvaamattomasta avusta suuren surun ja shokin keskellä. Ben oli elämäni koira, jota tulen rakastamaan ja ikävöimään aina. Minun nallekarhuni, joka oli täydellisin koira maailmassa. Rakastan sinua Ben. Nyt ja aina. Lepää rauhassa.