Haastattelussa Kim Herold

Treffasin viime viikolla Kim Heroldin, jolta ilmestyi juuri uusi levy. Tunnen Kimin nuoruudestani ja nyt hänen viidennen levynsä kynnyksellä päätettiin toteuttaa postaus, millaista ei ole Strictly Stylessä vielä nähty. Erittäin kohtelias ja iloinen Kim istahti kanssani juttelemaan elämänsä tärkeimmistä asioista, unelmanaisestaan sekä hänen musiikkinsa synnystä. Kävi ilmi, että meillä on ollut yhteinen lapsuudenhaavekin.

Seuraavaksi artistihaastattelu, jonka kysymykset ovat teidän esittämiänne.

Elämäsi kolme tärkeintä asiaa ja miksi?
Risti, jonka sain 18-vuotislahjaksi. Isälläni on samanlainen. Kaksi kertaa olen koristreenien ajaksi ottanut sen pois ja molemmilla kerroilla nivelside mennyt poikki. En uskalla oikein olla ilman sitä. Toiseksi minun parempi puoleni möhis, eli Pauliina. Hän on minun tukeni kaikessa. Kolmanneksi pitää sanoa perhe. Perhe on minulle hyvin tärkeä ja olemme kaikki hyvin läheisiä. Kaikki laitetaan auki perheen kesken. Siitä johtuen meillä on kotona aina kauhea hulabaloo. Mikä tahansa ongelma minulla on, niin en soita ensimmäiseksi kaverille, vaan faijalleni.

Mitä katsot ensimmäisenä naisessa?
Tissejä. *Nauraa* Ei kun mä katon usein naisen kävelyä. Sitä, miten hän kantaa itsensä. Kävely kertoo paljon ihmisestä.

Millainen on sinun unelmanainen?
Määrätietoinen ja huumorintajuinen. Huumori on mielestäni tärkeintä. Pitää olla tiettyä itseironiaa ja pystyä nauramaan itselleen. Ja pitää olla myös itsenäinen. Se on minusta todella tärkeää. Jos ihminen ei ole itsenäinen, hänen on vaikea antaa tilaa toiselle.

Oletko koskaan tavannut sellaista?
Kyllä – tyttöystäväni.

Onko sinulla sellaisia ihastuksia, joita et ole saanut valloitettua vai oletko “saanut” kaikki kenet olet halunnut?
Aina kaikki! *nauraa* Ihan tällee vaan piu piu *imitoi leikki pyssyä*. Katoin vaan niin tuli. *nauraa vielä kovempaa*. Naiset tulee mulle ku vesi hanasta. *nauru vaan yltyy* No ei kai. Mutta totuuden nimissä ei kyllä varmaankaan ole. Ai kamala miltä tää kuulostaa. Toki sitä on varmasti saanut baarissa monia pakkeja, mutta olen ollut sen verran onnekas, että olen saanut vierelleni ne oikeat ihmiset.

Onko sinun mielestäsi suomalaisilla miehillä liian kovat standardit naisille?
Mielestäni tuo on aika yksilökohtaista. Kaksi kauhean kunnianhimosta yksilöä parisuhteessa saattaa olla aika vaikeakin yhtälö. Ihmisillä on erilaisia standardeja ja stadardeja on hyvä olla, mutta kyllä mä luulen, että rakkaus nekin voittaa. Jos olet koko elämäsi etsinyt toimarinaista, mutta sitten löydätkin maailman ihanimman naisen, joka on ammatiltaan siivooja, niin eihän se mitenkään haittaa? Rakkaus voittaa.

Elämäsi naiset?
Tyttöystäväni Möhis – suuttuu varmaan kun kutsun häntä tässä möhikseksi.. *naurahtaa*
Äiti – Olen hyvin samanlainen äitini kanssa. Hän on myös hyvin luova persoona ja olen varmastikin musikaalisuuteni perinyt häneltä. Hän on myös suurin kriitikkoni, mutta jokaisen voivoittelun takana on positiivinen agenda. Nyt on röökikin lopetettu, kun äiti on aina muistuttanut, että se vie vielä äänesi.
Sisko ja 8-vuotias siskon tyttö Ella.

Mitä haluat tulevaisuudeltasi? Vaimon ja perheen vai matkustella itsenäisesti ympäri maailmaa?
Vaimon ja perheen. Ehdottomasti. Haluan ainakin kahdeksan lasta *naurahtaa, samalla kun minä mietin, että lainaappa meidän kundeja yö ja katotaan sitä määrää sit uusiks*. Kun on vaimo, lapset, hyvä sohva ja espressokone niin se riittää mulle. Toivottavasti vielä lähiaikoina. Olen niin perheihminen, että jos en saisi perhettä, niin kokisin jääväni paljosta paitsi. Olen valmis samaan lapsia. Olen kokenut jo omat asiani ja olisin valmis antamaan kaikkeni pienille Heroldeille.

Mistä saat itsevarmuutesi?
Varmaan siitä kun pörräs niin paljon yksin tuolla maailmalla. Siinä oppi olemaan itsensä kanssa eri tilanteissa. Siitä tuli vahva pohja. Toki itsevarmuutta oli osaksi veressäkin. Isäni on hyvin itsevarma – tai no ehkä jääräpää. Mutta sitten minussa on niin paljon äitiänikin. Olen välillä liian kiltti, mikä saattaa olla ongelmakin joissain tilanteissa. Esim. mielummin annan rahani velkaantuneelle kaverille, kuin johonkin haluamaani asiaan.

Lapsuuden haaveammattisi?
FBI-kyttä! Oli aina varma, että se musta tulee. Katselin aina kaikkia jenkkileffoja ja halusin muuttaa sinne.

(Minä: Hassua, mutta tämä on ollut minunkin lapsuudenhaaveammatti. Kai tämä juontaa juurensa melkoisen vahvasta oikeudenhalustani. Ensiksi tahdoin olla poliisi, sitten ylikomissaario, sitten tahdoinkin muuttaa New Yorkiin poliisiksi (koska siellä tapahtuu enemmän :D) ja lopulta totesin, että en mä välttämättä tahdokaan juosta siellä kaduilla niiden perässä vaan ehkä haluankin yleiseksi syyttäjäksi.)

Paras paikka missä olet asunut ja miksi?
Olen tykännyt Pariisista. Vihasin sitä aluksi. Ihmiset olivat jotenkin niin epämukavia jos et puhunut ranskaa. Mutta siihen sitten pääsi sisälle ja siitä tuli mun juttu. Ranskan kahvilakulttuuri on ihana patonkeineen ja espressoineen. Espanjasta tykkään myös. Siellä on vähän sama meininki. Joka puolella pieniä kahviloita ja ihmiset puhuvat keskenään. Ranskalaiset ymmärtää ehkä mun suomenruotsalaista huumoria paremmin?

Mitä kieliä puhut sujuvasti?
Ruotsia, suomea ja englantia. Ranskaa osasin ennen. Nyt ruostunut.

Mikä oli vuoden 2014 kohokohtasi?
Tämän albumin loppuun saattaminen. Oli pitkä rupeama ja niin – niin raskas prosessi. Tässä piti mennä vain muutama kuukausi, mutta kaksi vuotta siihen loppujen lopuksi sitten meni.

Entä vuoden 2014 vaikein hetki?
Koko tää levyn teko. Oli muutamakin sellainen hetki, että mistään ei meinannu tulla mitään. Yritin mm. mennä hyvin masentuneeseen tilaan, jotta saisin itsestäni jotain irti. Se kaatu sitten siihen, etten osannut olla masentunut. Se ei ollut yhtään kivaa.

Olet uhonnut aikanaan kiipeäväsi Mt. Everestille. Vieläkö unelma on olemassa ja pääsetkö happipullon kantajaksi?
Olen lukenut tästä nyt melkoisen paljon kirjoja ja täytyy sanoa, että ehkä ei nyt sille Everestille. Harrastan kiipeilyä ja onhan se ehdottomasti haave, mutta kyllä mä luulen, että otetaan nyt joku maltillisempi kohde ensiksii – vaikka nää Kamppi keskuksen portaat.

Mikä on sinun lempipaikkasi kirjoittaa biisejä?
Keittiön pöytä, mikä on aika hassua. Se tuntuu omalta officelta. Olen parhaimmillani myöhään yöllä tai todella aikaisin aamulla, jos vaan saan itseni ylös. Tarvitsen hiljaisuutta työskentelyyn, koska olen ylivilkas luonne. Ideat biiseihin tulevat yleensä yllättäen milloin missäkin, mutta työstän niitä keittiön pöydälläni.

Mitä musiikki sinulle merkitsee ja miksi haluat sitä tehdä?
Musa oli minulle ulos pääsy mallimaailmasta. Ei negatiivisesti kuitenkaan, sillä pidin mallimaailmasta. Musiikkimaailma oli hyvä paikka jatkaa. Musiikki on minulle kuin terapiaa, jonka kautta voin purkaa mahdollisia demoneitani. Olen tavallaan kuin taidemaalari, mutta minä maalaan vain sanoja. Se että saan tehdä tätä työkseni on todella hieno homma.

Mistä saat inspiraation musiikkiisi?
Vaikea kysymys, mutta kyllä ihan kaikesta. Kaverit, kokemukset ja elämä yleensä. Esimerkiksi lähellä loppua -biisi kertoo kavereistani. Olen jo siinä iässä, että on kokenut tuollaisen kohdan jossain vaiheessa suhdetta. Saan inspiraatiota myös elokuvista. Olen melkoinen leffafriikki ja niiden musiikki saattaa herättää paljon tunteita, jonka ansiosta pääsen ehkä helpommin pinnan alle ja herkempään itseeni. Leffojen kautta pääsen syvemmälle. Humanen aikaan kirjoittamani biisit kertovat ehkä eniten omasta elämästäni.

Kirjoitat nyt ensimmäistä kertaa suomeksi. Aiotko kirjoittaa vielä mahdollisesti ruotsiksi?
Olen miettinyt sitäkin. Nämä ovat tällaisia kokeilualbumeja. Englantia on kauhean helppo kirjoittaa ja suomeksi on paljon haastavempi kirjoittaa, varsinkin kun oma äidinkieleni on ruotsi. Olen kokeillut jo kirjoittaa ruotsiksi, mutta olen kokenut sen olevan tosi vaikeaa. Kirjoitin itseasiassa Lähellä loppua -biisin ruotsiksi, mutta se ei toiminut. Siitä tuli vaan tosi tökkivä. Suomenruotsi ei ole kauhean soljuvaa. Vet du vad jag menar? *Kim kysyy muumiruotsia korostaen.* Siihen pitäisi saada joku tosi pro kirjoittamaan, että siihen saisi sellaisen flown. Koska ruotsihan on kaunista, kun siihen saa sen flown. Mutta ehkä. En ole sulkenut sitä pois.

Kummalle uralle pääsemisen koet uudelle tulokkaalle haastavammaksi, mallin vai muusikon?
Muusikon, koska mallinhomma on pitkälti ulkonäöstä riippuvainen. Muusikoitakin on erilaisia. On singer/songwriter -tyyppejä sekä myös laulajia, joille tehdään biisit, koska ääni on yksinkertaisesti vaan niin hyvä. Menestyvä muusikko tarvitsee sen, että ihmiset eivät pidä ainoastaan ulkonäöstäsi vaan myös persoonastasi ja sinun tuotannosta.

Miten koet, että mallin kokemuksistasi on ollut hyötyä muusikon uralla?
Elämänkokemus. Niin paljon pörräsin yksin tuolla maailmalla ja olin silloin vielä niin kauhean kokematon kaikessa. Siitä kaikki mun levyt ovat oikeastaan syntyneet.

Suosikkibiisi omasta tuotannostasi?
Vaikea sanoa lempparia. Mutta pakko sanoa Crusify, koska se oli ensimmäinen biisi, jonka tein studiossa. Crusifyn menin soittamaan Mannisen Jaakolle (tuottaja) ja sen perusteella tehtiinkin sitten levy. Kyllä Rescue me -biisikin menee lemppareihin, koska se on ensimmäinen biisi, jonka kirjoitin. Se oli myös ensimmäinen sinkkuni. Rescue me:tä en ole vetänyt hyvin pitkään aikaan ja nyt kun kuuntelin sen hiljattain niin onhan se mun englanti siinä ihan huikee.

Ketkä ovat esikuviasi musiikillisesti? Entä yksityiselämässä?
Musiikissa Ben Harper. Kun muutin Ranskaan enkä tuntenut ketään, katsoin Eurosportia ranskaksi ja pyörin levykaupoissa. Pyysin kerran levykaupan myyjää suosittelemaan minulle hyvää musiikkia. Hän antoi minulle Ben Harperin kokoelmalevyn, josta olen saanut alkuperäisen inspiraationi. Tykkään kovasti Folk-musiikista, vaikka kuuntelenkin musiikkia laidasta laitaan – esim. Pitbullia.

(Jatkan kysymyällä, että eikö Jack Johnson kuulu vaikuttajiin? Muistan että nuoruudessamme hänen biisinsä ainakin soivat paljon autossa ja omaan korvaan heillä on melkoisen samanlainen tyyli ja soundi?)

No ainakin siihen saakka kun Saksassa meni yksi isompi sopimus sivu suun, koska heidän mielestään olin liian samanalainen. Nykyään vihaan sitä jätkää. *nauraa*. No ei kai. Kuuluu toki.

Yksityiselämässä faija on ollut loistava esikuva. Isä on ollu aina hyvä faija ja pitänyt huolen perheestään. Isä on aina tehnyt paljon duunia ja on hyvin kunnianhimoinen ja määrätietoinen. Isä on menestynyt liike-elämässä, mutta luovuuteni saan äidiltäni. Hän on kovin musikaalinen. Tosin tänä päivänä se rajoittuu vaan suvun rapujuhliin *nauraa*.

Onko musiikki kokopäivätyösi?
Musiikkini lisäksi olen perustanut oman levy-yhtiön.

Miten suhtaudut ihailijoihisi, erityisesti arkielämässä? Onko jotain hämmentäviä tai miellyttäviä tapahtumia?
No erittäin paljon hämmentäviä! *nauraa*. Ainakin tämä hauska tapahtuma on jäänyt mieleen: Olimme Social Butterflyn aikaan soittaa festareilla, jonka yhteydessä olin jakamassa nimmareita. Jonossa oli pieni tyttö, ehkä viisi vuotias, joka vuorollaan tuuppasi hattaran naamaani ja lähti kävelemään – sanaakaan sanomatta. Olipahan sokeria sen jälkeen huulissa. Tyttöä ei selvästikään minun musiikkini kiinnostanut.

Tunnetko itseäsi koskaan epävarmaksi työhön liittyvissä tilanteessa?
Joka kerta kun menen lavalle! Paitsi jos sellainen keikkaputki, että on tavallaan siinä virrassa mukana. Urani alkuvaiheessa en edes osannut epäillä itseäni. Olin tavallaan hyvin naivi ja koin vain olevani tosi hyvä. Se varmaan oli vahvuuteni ja heikkouteni. Sitä uskalsi viedä musiikkiaan eteenpäin, kun ei oikeastaan ymmärtänyt mistään mitään. Kaverit ovat myöhemmin muistutelleet, että ei se kyllä niin hyvältä silloin kuulostanut. Nykyään jännitän enemmän ja koen epävarmuuden hetkiä useammin. Alussa musiikkia teki puhtaasti ihan vain sen musiikin ja fiiliksen takia. Nyt analysoin tosi paljon enemmän esim. minne mihinkin kertsin pitäisi mennä. Se on tavallaan sääli. Aika harva ihminen uskaltaa tehdä enää musaa musan takia. Olen perfektionisti, mikä on huono biisiä kirjoittaessa. On helppoa saada kasaan pieni osa, mutta kokonaisuutta on vaikeampi työstää. Pitäisi saada aikaan kokonainen biisi, missä ei yksikään sana häiritse.

Musiikkiala kokee murroskautta monen muun alan lailla vahvan digitalisoitumisen myötä. Herättääkö se sinussa pelkoa?
Ajan tasalla pitää vain pysyä. Maailma muuttuu. Se on hyväksyttävä ja siihen mukauduttava. Digitalisoituminen on hyvin voitokasta kaikille niille, jotka tekevät musiikkia nuoremmalle yleisölle, jotka ovat hyvin aktiivisia sosiaalisessa mediassa. Meille, jotka tekevät musiikkia vähän vanhemmalle ikäryhmälle, se on paljon vaikeampaa. Pitää vaan jaksaa Instagrammaa *naurahtaa* ja pysyä mukana. Se on aina tärkeää. Mutta uskon kuitenkin, että kun vaan tekee hyvää musiikkia intohimolla, kyllä se aina kuulijansa löytää.

Mitä luulet, että tekisit jos et olisi laulaja/muusikko?
Varmaan mainosklippejä tai jollain muulla tavalla olisin mainosalalla. Tai ainakin jollain luovalla alalla. Mä olen aina halunnut keksiä mainoksia, mutta mun ideat olisi varmaankin liian hulluja. Tiiätsä kun on niitä listoja mainoksista, mitä ei saa näyttää tietyissä maissa jne? Mä varmaan olisin niillä listoilla aika paljon. *naurahtaa*

Miten kuvailisit omaa tyyliäsi?
Rento ja mukavuudenhaluinen.

Mitkä vaatteet ovat sinulle ehdoton nou nou?
Ei missään nimessä liian korkealle vedettyjä housuja tai housujen sisälle tungettua t-paitaa.

Terveisesi Strictly Stylen lukijoille?
Uutta levyä voi käydä kuuntelemassa tai ostaa omaksi linkeistä, ja muistakaa seurata HUIKEAN Hannan HUIKEAA blogia! Olkaa kilttejä ja rakastakaa toisianne:)

Spotify: http://bit.ly/KimHeroldSpotify
itunes: http://bit.ly/KimHerold-iTunes
CDON: http://bit.ly/KimHeroldCDON

Kimin tyyli:

TIGER leather jacket
TIGER pants
Hoodie – can’t recall
WHITE MOMENT beanie
GINO LANETTI maiharit

Kimin uusin levy on nyt kaupoissa. Sisältää hitit “Kaikki okei”, “Hengitä” sekä oma henkilökohtainen suosikkini “Lähellä loppua”, joka on kipeä, mutta samalla hyvin kaunis ja koskettava biisi. Laulu koskettaa, sillä varmasti moni on ollut samassa tilanteessa jossain vaiheessa elämäänsä. Katso video täältä.

Ja vielä kaikille Kimin faneille tiedoksi: Kim esiintyy 11.12. klo 18 Forumin Mannerheimintien puoleisessa näyteikkunassa yhteistyössä Seppälän kanssa. Sinne siis päivystämään, josko saisi uuteen levyyn omistuskirjoituksenkin!