9 asiaa, mitä ikävöin eniten Kaliforniasta

Nyt on jo kuukausi asuttu taas Helsingissä. Aivan ihanaa, että kuljetaan niin varmoin askelin kevättä kohti. Sääkin on hellinyt täällä Etelä-Suomessa niin mukavasti, että minulla ei ainakaan vielä ole mikään toivoton ikävä Kalifornian lämpöön. Meillä oli kertakaikkisen ihana vuosi Losissa, mutta kyllä minun sydämeni tulee silti aina olemaan täällä – koti-Suomessa. Täällä on perhe ja iso joukko lähimpiä, mikä sen kodin tekee. Meillä on Suomessa niin älyttömän hyvä olla. Pienten lasten kanssa on vielä niin älyttömän tärkeää, että on se oma tukiverkosto ympärillä. Todella kiitollinen olen perheelleni ja lähimmille ystäville siitä, että verkko on niin älyttömän tukeva. Mutta vaikka minusta tuntuukin siltä, että täällä meidän kuuluu olla, niin silti toki joitain asioita kaipaan Kaliforniasta. Tässä seuraavaksi yhdeksän asiaa, mitä kaipaan ylivoimaisesti eniten.

1. Aamukävelyt rantabulevardilla

Voi miten ihanaa olikaan aloittaa aurinkoiset päivät perheen kesken reippailulla rannalla. Minä ja mieheni lenkkeilimme kärryjä työntäen samalla, kun esikoisemme mennä porskutti potkulaudallaan. Hänestäkin kehittyi vuoden aikana melkoinen skeittari. Manhattan Beachin The Strand-bulevardilla oli niin älyttömän hyvä kulkea perheen kanssa. Tie oli pyhitetty täysin kävelijöille ja lautailijoille. Monta kilometriä pitkän tien leikkasi autotie vain kaksi kertaa (sekin parkkipaikaille, joten hyvin rauhallista liikennettä) ja pyöräilijöille oli oma väylänsä hieman alempana – lähempänä rantaa. Täten on ihanan turvallista päästää pikkumies menemään lautansa kanssa.

2. Aamupalat Le Pain Quotidienissä

Le Pain Quotidien-kahvilasta olenkin jo muutamaan otteeseen kirjoittanut. Yleensä suuntasimme aamun rantakävelyltämme suoraan Le Painiin nauttimaan aamupalaa. Oma suosikkini oli paikan aamupalakori pehmeäksi keitetyllä munalla, suklaacroisantilla, kahvilla, appelsiinimehulla ja hyvällä leipävalikoimalla. Siihen vielä päälle chia-vanukas, ja päivä alkoi loistavasti.

3. Aurinko

Toki aurinko on yksi suuria syitä siihen, miksi arki oli niin…noh…aurinkoista. Vaikka minua ei Suomessa niinkään häiritse kylmyys, vaan valon puute, niin olihan se viime vuoden aikana aika ihanaa, kun ei tarvinnut poikia joka päivä pukea kauheisiin toppavarusteisiin, kun lähti ulos. Sortsit ja t-paita päälle ja menoksi. Todellista arjen luksusta pienten lapsten äidille. Uskon, että tämän voi jokainen äiti allekirjoittaa. Ja se, että kun heräät kello kuusi pyörittämään päivää Vili Vilpereillesi, jotka eivät todellakaan sen pidempään tohdi nukkua, niin helpottaa melkoisen paljon, kun aurinkokin on jo ylhäällä! Valo tekee ihmeitä pääkopalle. Kolmanneksi auringon tuoma lämpö tuo arkeen niin paljon lisää mahdollisuuksia. Ei tarvitse jännittää säätä, vaan voi tehdä joka päivä jotain ihanaa. Mennä rannalle, käydä puistoilemassa, käydä potkimassa palloa puistossa, aloittaa aamut potkulautalenkeillä rantabulevardilla, nauttia iltapäivästä ulkoilmaostarilla jne. Aurinko on ihana.

4. Palmut

En tiedä mikä minun pakkomielteeni on palmuihin, mutta voisin tuijottaa niitä ikuisuuden. Niistä vaan tulee hyvälle mielelle. Aina. On ikävä katsoa niiden huojuntaa takapihalla, lasten leikkiessä tyytyväisenä kahluualtaassaan.

5. Disneyland

Suosikkimuistojani viime vuodesta on ensimmäinen Disneyland-vierailu poikiemme kanssa. Olen aina ollut iso Disney-fani. Osaan vieläkin kaikki Disney-klassikot ulkoa – lauluineen kaikkineen. Siinä on vain jotain niin taianomaista, kun saat viedä sinne omat lapsesi ensimmäistä kertaa. Miten ihanaa oli katsoa poikien riemua, kun he näkivät Mikki-hiiren ensimmäistä kertaa, pääsivät kutittelemaan Tikua ja Takua tai antamaan pusut Iines-ankalle. Meidän murut olivat päivän päätteeksi niin kaikkensa antaneet, että esikoinenkin nukahti isänsä syliin sillä samalla hetkellä, kun astuimme kymmenen tuntia myöhemmin ulos Disneyn porteista. Meidän perheemme rakasti Disneyä niin paljon, että kävimme siellä peräti 7 kertaa vuoden aikana. Viisi kertaa Disneyland Parkin puolella ja 2 kertaa California Adventuressa. Suosikkilaite taisi olla legendaarinen It’s a small world after all -ajelu. Mielettömiä hetkiä.

6. Izakaya by Katsuya (Manhattan Beach)

Meidän suosikkiravintolamme Losissa on ehdottomasti meidän Manhattan Beachiltäkin löytyvä Izakaya by Katsuya -ravintola. Vaikka olemme aiemmin vannoneet Suomen sushien ja Sushibar + Winen nimeen, niin kyllä on pakko todeta, että tämä Manhattanin Izakaya vie murskavoiton. Parasta sushia, mitä olemme koskaan syöneet. Malibun Nobukin on hyvä, mutta sekin häviää Izakaya by Katsuyalle. Täällä me kävimme perheen kesken syömässä vähintään kerran viikossa. Suosikkiannokset olivat baked crab handroll ja crispy rice on spicy tuna. Suosittelen myös kokeilemaan heidän omaa spicy majoneesia. En tiedä mitään parempaa, kun dipata tuota baked crab rollia siihen majoneesiin. Kuola valuu pitkänä, kun edes mietin sitä… Ihastuimme myös siihen, miten paljon Jenkeissä käytettiin levän sijasta soijapaperia! Nam! Miksi sitä ei käytetä enemmän täällä Suomessakin? Täältä sitä tuntuu olevan ihan mahdotonta löytää? Mistäköhän mahtaa johtua? Saman ketjun ravintola löytyy myös West Hollywoodin suunnalta 3rd Streetiltä. Jos ikinä käytte Losissa, suosittelen ehdottomasti käymään täällä. Sopii rennon tunnelmansa vuoksi myös loistavasti lapsiperheille.

7. Positiivisuus

Kuten jo olen aiemmin kirjoittanut, on minusta kalifornialaisten ulospäinsuuntautuneisuus ja positiivisuus uskomattoman ihanaa. Ohikulkijoille hymyillään, ei pelätä aloittaa keskustelua tuntemattomien kanssa ja aina tarjotaan apua kaiken kanssa. Paikallinen kulttuuri otti meidän niin suurella lämmöllä vastaan, että ei ihme, että meidän esikoinenkin puhua pälpätti englantia jo alta aikayksikön. Ei tarvinnut jännittää, kun ympäriltä löyty aina ihmisiä, jotka hymyissä suin kysyivät sulopussukan kuulumisia, kun samalla ihastelivat vaaleaa tukkaa ja sinisiä silmiä. Jenkit vaan osaavaat ihanalla tavalla ottaa muut huomioon. Kaliforniassa oli helppo hymyillä. Se on yksi asia, mitä toivoisin lisää Suomeen. Otetaan paremmin huomioon muut ympärillä. Pienet hymyt ja ystävälliset tervehdykset vievät pitkälle.

8. Auringonlaskut ja -nousut

Nyt viime päivinä Helsinki on näyttänyt parastaan. Auringonlaskut ovat olleet suorastaan maagisia – ainakin täällä meillä päin. Mutta täällä se on harvinaista herkkua, kun iäti aurinkoisessa Kaliforniassa se on arkipäivää. Joka ilta (ehkä muutamaa päivää lukuunottamatta) sait ihailla mitä taianomaisempia hetkiä, kun Tyynenmeren taakse katoava aurinko maalasi taivaan mitä upeimmilla väreillä. Palmut nojailivat hattaransävyiseen taivaaseen ja hiekka kimalsi kuin kultahiput konsanaan. Jokainen ilta, oli kuin postikortista.

9. Ystävät

Ylivoimaisesti eniten meillä on kuitenkin ikävä ystäviämme Losista. Olimme niin käsittämättömän onnekkaita, että vuoden aikana saimme niin monia rakkaita ystäviä! Ei mitä tahansa kavereita, vaan sydänystäviä. Se todella teki vuotemme. Aikamoinen rikkaus tällä iällä. Ja ei ainoastaan minä ja mieheni, vaan myös meidän pienet lapsemme. Esikoisen paras ystävä jäi Losiin, mitä on nyt ollut sydäntä raastavaa kuunnella, kun hän tasaisin väliajoin toteaa ikävöivänsä ystäväänsä ja kysyy, koska menemme taas hänelle käymään. Onneksi meidän läheisimmät ystävät Losista ovat kaikki suomalaisia, joten tulemme heitä varmasti näkemään aina. Täällä tai Losissa <3 Ja thank God nykyteknologiasta. Eskoiseni on jo moneen otteeseen saanut kunnon Turtles-leikit pystyyn parhaan ystävänsä kanssa Skypen välityksellä <3 Vaikka on Atlantin kokoinen valtameri välissä, niin se ei tosiystävyyttä sammuta. <3 Rakkaat pienet.