TBT: Viimeisilläni raskaana

Tiistain tilannepäivitys-postauksessa kerroin, että näin viimeisillä viikoilla raskaana matkatessa uusien postauksien kuvaaminen alkaa olla jo haastavaa. Todennäköisesti joudun seuraavina viikkoina tukeutumaan vanhoihin kuviin, inpiraatiokollaaseihin sekä sellaisiin postauksiin, joita pystyn pitkälti kodin mukavuudessa kuvaamaan. Tekstissä pyysin teiltä mahdollisia toivepostausideoita. Niitä tulikin aivan uskomattoman ihana määrä! Niin paljon ihania ja helposti toteutettavissa olevia ideoita! Kiitos. Erittäin toivottuja olivat erilaiset throwback-postaukset. Näistä innostuneena lähdin selailemaan arkistoja.

Päädyin lueskelemaan ajatuksiani mm. ensimmäisen ja toisen poikani odotuksien viimemetreiltä. Vaikka raskaudet eivät koskaan ole olleet ns. “juttuni”, niin kyllä selvästi jokainen raskaus on ollut edellistä rankempi. Naureskelin myös 2012 vuoden asua, missä minulla on ensimmäisen raskauteni viimeisellä viikolla päällä jäätävän korkeat korkokengät. Voin sanoa, että nyt ei kyllä tulisi mieleenkään niitä jalkaan vetäistä. Tosin turvotustakin on havaittavissa sen verran, etten tiedä saisinko niitä edes jalkaani. Mutta erityisen paljon pidin siitä, miten paljon käytin väriä pallomahan pukemisessa. Nyt kolmannen kanssa olen mennyt niin mustanpuhuvalla linjalla, että raikkaat vaaleat värit näissä kuvissa saivat minut inspiroitumaan.

Muutos on huomattava, kun katson asukuvia kahden vuoden takaa, kun odotin viimeisilläni (ja yliaikaisena) keskimmäistämme. Paljon on mustaa, valkoista ja tummansinistä. Helppoja ja klassisia sävyjä, mitä on vaivatonta keskenään yhdistellä. Kaipa sitä ensimmäisessä raskaudessa jaksoi miettiä näitä asuja enemmän, kun oli aikaa vain itselle. Nyt kun on jo kaksi taaperoa kotona ja sotkua joka lähtöön, on musta vaan niin käytännöllinen ja helppo valinta.

Ja voi että. Kyllä sitä on tarvittu huumoria jo viimeksi raskaana ollessa. Toinen poikani kun meni vielä yli lasketun ajan. Voimaa tilanteeseeni sain suosikkisarjani läpistä. Ei ole Frendit-sarjaa voittanutta! Kuinka yliajalla menevä Rachel tiuski epämukavuuttaan ystävilleen, tai miten paljon suurempi Monica kouluaikoinaan oli. Tässäkin postauksessa jo vähän aikaa yliajalla kulkeneena nauroin postauksessani sille, että kuinka monta kameraa minua oikein kuvaa, jos kamera lisää 5 kiloa…?

Olipa kiva itsellekin näitä vanhoja postauksia katsella toisin silmin. Vuodesta 2012 inspiroituneena tulen mustan sijasta käyttämään enemmän vaaleita värejä. Silläkin uhalla, että näytän vain Muumimammalta.