Äkkilähtö lämpöön

Kesä hurahti ohi silmissä. Osasyy tähän tunteeseen on, että kesä ei tänä vuonna koskaan oikein kunnolla saapunut. Kovin montaa niin lämmintä päivää en muista, että lapset olisivat voineet polskia auringossa kylmettymättä. Kesäisestä Suomesta ei ole mikään tarve pois. En oikeastaan tiedä mitään ihanempaa kuin Suomen kesä, mutta tämän kuukausia kestäneen odotuksen jälkeen on pakko myöntää omaksi pettymykseksi, että tässä se Suomen “kesä” sitten oli tänä vuonna. Meitä odottaa taas pitkä talvi, joten todella olisin toivonut koko Suomen kansan puolesta että kesän harras odotus olisi palkittu lämpimällä ja aurinkoisella säällä. Tosin alkusyksy on minusta myös aivan ihanaa aikaa. Kirpenevät aamut, ilman raikas tuoksu ja lämmittävän pehmeät villaneuleet.

Miehelleni aukesi muutaman päivän perättäinen vapaa ensi viikolle, joten päätimme suunnata koko perheen voimin aurinkoon. Lennämme taas Espanjaan äitini ja isäpuoleni talolle. Minä lähden pari päivää edeltä poikieni kanssa. Viikko vietetään pitkälti altaalla polskien sekä auringosta ja lämmöstä nauttien. Ei mitään sen erikoisempaa ohjelmaa. Lataillaan akkuja lämmössä ja kerätään D-vitamiinia saapuvaa talvea varten. Lapsetkin saavat vielä ilakoida kesän riemussa, ennenkuin otetaan vastaan saapuva syksy. Siihenkin suuntaa ilolla, kun on saanut kokea kesänkin.